Lopenkulman Nuorisoseura 1902-2002
Hannu Mäkelä
Viime vuosisadan alussa Stormin kylä oli sangen vireä kylä Tyrväässä. Olihan kylässä jo pitkään toiminut kansakoulu, osuusmeijeri, myllyjä, parikin kauppaa, sepänpajoja, runsaasti isoja maatiloja sekä erilaisia käsityöammatin harjoittajia. Tämänlaatuisissa olosuhteissa kylällä syntyi ajatus oman nuorisoseuran perustamisesta. Innokkaimpia ajajia olivat silloiset ylioppilaat Pekka Katara ja Wilho Mäkelä. Nuorisoseuran perustava kokous pidettiinkin sitten Tyrvään Toivolan – nykyisen Stormin – kansakoululla 8.6.1902. Seuran Vt puheenjohtajaksi valittiin kirkonisäntä Kaarlo Prusi ja kirjuriksi Hilja Suomela. Seuraavassa kokouksessa seuran nimeksi päätettiin Lopenkulman Nuorisoseura ja puheenjohtajaksi Taave Junnila.
Ensimmäisinä vuosina seura piti kokouksia kuukausittain, ja jopa useamminkin. Muista toimintamuodoista mainittakoon iltamat, urheilu, ja voimistelutoiminta,lainakirjastotoiminta, lauluharrastus, seuranäyttämötoiminta, neuloma seuratoiminta, seuralehti Esikon toimittaminen sekä kotiseututyö ja aineiston keruu. Ensimmäisinä vuosina nuorisoseuraväki kokoontui Toivolan kansakoulun tiloissa, mutta myöhemmin jouduttiin siirtymään toisiin tiloihin. Syynä siirtoon oli koulun johtokunnan kielteinen suhtautuminen seuran seuranäyttämötoimintaan sekä tanssiin , joka satunnaisesti oli kuulunut iltamien ohjelmaan. Vuodesta 1905 lähtien seuran kokoontumiset pidettiin parin vuoden ajan pääosin Evon Luukolassa ja sen jälkeen Stormin ympäristön eri taloissa, kuten Satimuksella, Uotilassa, Ikolassa, Holpilla, Ala-Orvolassa, Korkilla, Sotkalla,Törmällä ja Äijälässä.
Iltamia seura järjesti kahdenlaisia Oli ns. Vapaailtamia, sekä maksullisia. Maksullisilla iltamilla seura keräsi varoja, paitsi omaan toimintaansa, mutta myöskin muiden tahojen tukemiseen, kuten esim. Länsi-Suomen Kansanopiston toimintaan, Kansan Näyttämön toimintaan sekä J.H. Erkon patsashankkeeseen. Kokouksissa keskusteltiin vilkkaasti mm. Seuran toiminnan suuntaviitoista: esimerkiksi Vuonna 1905 pohdittiin mm. Tarvitaanko nuorisoseuran iltamissa”vahingollista ja häpeällistä”tanssia? Päätöksenä oli, että tulojen vuoksi tanssi on ollut sallittua kolmissa iltamissa. Vuotta myöhemmin keskusteltiin erityisen vilkkaasti ”juuri tässä seurassa liian suuren huvitteluhalun turmiollisuudesta seuran toiminnalle.Tästä asiasta lausutuista lausunnoista selveni, että enemmän olisi aatteita selvitettävä puheiden ja esitelmien avulla sekä huvittelua rajoitettava vähempään. Vuoden 1906 lokakuussa pohdittiin yhdessä” miten saataisiin kykenemättömyys poistetuksi.” Puolueettomuusasiassa nuorisoseura oli tuolloin ehdoton: Nuorisoseura on oleva nuorisoyhdistys, eikä erityisseura, joksi se välttämättä muuttuisi, jos tympeää ja saastaista puoluehenkeä siinä ilmenisi.”Tämä pöytäkirjamerkintä on Tammikuulta 1908. Yhteiskunnallisiinkin asioihin on otettu kantaa ja niinpä vuonna 1904 kerättiin listoihin nimiä otsikolla ”Yhteinen kieltolaki Suomeen.” Raittiuteen pyrittiin myös 23.5.1909 Pöytäkirjaan kirjatulla päätöksellä: 2Tehtiin päätös, ettei enää koskaan nuorisoseuran iltamissa tarjoilupöytään oteta myytäväksi paperosseja eikä minkäänlaista tupakkaa.” Päätöstä ei liene koskaan kumottu, mutta sen sijaan siitä sittemmin on jouduttu lipsumaan.
Vuosikymmenen loppupuolella seuran toiminta taantui, poliittiset ristiriidat rikkoivat seuran toimintaa niin, että seuran jäsenmäärä laski peräti 23 jäseneen. Samoin tilaisuuksien ohjelmat köyhtyivät. Vuonna 1909 harkittiin jopa koko seuran lopettamista. Näinä vaikeinakin aikoina kuitenkin uurasti nuorisoseura-aatteelle uskollisia henkilöitä.
1911-1920
Seuraavalle vuosikymmenellä siirryttäessä toiminta jälleen piristyi. Edelleenkin kokoonnuttiin seudun eri taloissa ja näin vähitellen kypsyi ajatus oman talon hankinnasta. Vuonna 1913 ostettiin ns. Jartun vanha rivi. Syrjäisen sijainnin johdosta se kuitenkin myytiin ja vuonna 1917 ostettiin Warren talo. Kiinteistökauppa rahoitettiin rahakeräyksellä sekä pankkilainalla. Pian kaupanteon jälkeen talon piha kunnostettiin talkoilla ja tontin ympärille, teiden sivuille istutettiin kuusiaita.
Talon hankinnan myötä seuran toiminta sai uutta puhtia. Talo oli ahkerassa käytössä ja sitä vuokrattiin myös ulkopuolisille. Seuran alaosastoksi perustettiin voimisteluseura, joka sai nimeksi Lopekulman Nuorisoseuran Naisvoimistelijat. Iltamia järjestettiin entistä useammin, edelleen oli ns. Vapaailtamia, että maksullisia. Iltamia järjestettiin mm. Stormin koulukeittiön, Kansan Näyttämö ry:n sekä Punaisen Ristin hyväksi. Seuran perustamisesta asti toiminut kirjasto sai uusia lainaajia sen jälkeen, kun Ekojärven ja Kaltsilan kouluille oli perustettu sivukirjastot. Vuosikymmenen loppupuolella kirjasto käsitti yli 400 nidettä.
1920-1930
1920-luku toi seudulle piristäviä muutoksia. Kosken partaalle nousi saha, Ekoon kaivos, kylän keskustaan saatiin pankki ja posti ja myös linja-autoyhteys Tyrväälle ja Tampereelle. Nuorisoseura järjesti edelleen yleisiä kokouksia, kesäjuhlia, talvipäiviä, sekä tietysti iltamia. Vuonna 1921Stormissa todettiinkin, että nuorisoseuran ansiosta ikävät nurkkatanssit olivat tyystin kadonneet. Yleisten kokousten ohjelmista vastasivat seudun eri kyläläiset vuorollaan. Laukula ja Leiniälä muodostivat yhteisen piirin. Muita piirejä olivat Eko, Stormi, Lummaja, Vataja, Järviä sekä Kaltsila. Kokouksissa otettiin kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Vuonna 1927 eräässä kokouksessa todettiin: Jos Suomen kansa ei herää katsomaan, mitä hänen rahaansa sopii, niin on käyvä kuin muinoin Juuraan ja Israelin kansan.” Vuonna 1921 seura valitsi urheilun sydämenasiakseen ja niin myös urheilukenttä kunnostettiin. Myös ompeluseuratoiminta virisi uudelleen. Laulukuoroakin suunniteltiin. Hanke kuitenkin kariutui , koska sopivaa kuoronjohtajaa ei onnistuttu saamaan.
1931-1940
Vuonna 1931 seura sai oman lipun, mikä sitten olikin vuosittain esillä Satakunnan Nuorisoseuran Liiton järjestämillä laulujuhlilla, joihin nuorisoseuralaisten tanhuryhmä osallistui. Vuonna 1934 lippuun saatiin, kilpailun perusteella, tuohitorvi-tunnus. Kotiseututyö oli seuran perustamisesta lähtien ollut tärkeällä sijalla seuran toiminnassa. Toimintaan liittyi mm. Valokuvaus sekä monet kirjoituskilpailut, joiden tuloksia julkaistiin seuran toimittamassa Esikko-lehdessä. Ei ole mikään sattuma, että seura vuonna1932 palkittiin Satakunnan nuorisoseurojenliiton I palkinnolla Liiton järjestämässä kotiseutukilpailussa. Vuosikymmenen loppupuolella oli kylässä kaksikin isoa rakennushanketta. Stormin rukoushuone valmistui vuonna 1937 ja Lopen-Salon Osuusmeijerin uusi ja asianmukainen meijerirakennes aivan Talvisodan kynnyksellä, mutta toiminta käynnistyi vasta sodan päätyttyä.
1941-1950
Vuosikymmenen alussa seuran talo toimi sotaväen majoitustilana ja koko sodan ajan toiminta oli ymmärrettävistä syistä hiljaista. Sodan jälkeen toiminta sai uutta puhtia ja seuran talokin aivan uuden ilmeen. Taloa laajennettiin ja korotettiin. Salin lämmön lähteesi saatiin kamiinat. Talon laajennusta edelsi kuitenkin mittava raha-ja tukkikeräys. Uusi näyttämö pääsi heti ahkeraan käyttöön. Näytelmätoiminta oli vilkkainta seuran koko historian aikana. Oman talon lisäksi näytelmiä käytiin esittämässä eri paikkakunnilla Kauvatsalta aina Viialaan saakka. Eniten esitetyt näytelmät olivat Peräkylän profeetta sekä Tukkijoella, joita esitettiin samanaikaisesti. Niinpä Tukkijoella -näytelmän esittäjät saattoivat jäädä esimerkiksi Kärppälän Salopirtille ja Peräkylän profeetta näytelmän väki jatkaa Sarkolan Päivölään. Kummallakin paikkakunnalla esitettiin näin tutut, lopenkulmalaisten tulkitsemat näytelmät samanaikaisesti. Mainittakoon vielä, että näytelmällä Tukkijoella nuorisoseura voitti I palkinnon vuonna 1947 järjestetyssä näytelmäkilpailussa. Vuosikymmenen lopun vuosina näyttämötoiminta keräsi useita kunniakirjoja seuralle. 40-luku toi Stormiin ja lähikyliin myös siirtolaiset. Heidän mukanaan seuran toimintaan saatiin myös monipuolista piristystä, mikä on näkynyt toiminnassa vuosikymmenten ajan.
1951-1960 Vielä 50-luvun alkupuolellakin näyttämötoiminta oli varsin vireää, mutta myös heti sodan jälkeen virinnyt tanhutoiminta jatkui vilkkaana. Uutena toimintamuotona tuli ns. Keskiviikkokerho, mikä mm. Järjesti monipuolisia retkiä lähiseuduille. Ohjelmallisia iltamia järjestettiin omalla talolla, mutta myös vierailuja muiden kylien seurantaloille tehtiin ahkerasti. Suosittuja näytelmiä olivat tuolloin mm.Noita palaa elämään, Hotelli humina, Erämaan laulu sekä Väärtin Mikon perintö. Talon kunnostamisesta oli keskusteltu jo pitkään.Vuonna 1955, jolloin myös kylän koulun lisärakennus valmistui, ryhdyttiin varojen kartuttamisessa tositoimiin. Pääosaa esittivät ns. ”vanhat parrat”, nuorisoseuramme hyväksi pitkään työskennelleet henkilöt. Oli elojuhla, myyjäisiä, rahakeräyksiä, erilaisia tempauksia. Ja tietysti iltamia, pääohjelmanumerona Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Veljesten rooleissa; niin ketkäpä muut kuin ”vanhat parrat”. Korjauksen yhteydessä talon lämmitysjärjestelmä uusittiin, samoin rakennus vuorattiin ja katettiin. Erilaisilla tempauksilla hankitut rahat eivät remonttiin riittäneet, ja niinpä seura joutui turvautumaan pankkien lainavaroihin. Vuonna1958 kaikki oli kuitenkin valmista ja niinpä seuraavana vuonna talolla pidetyt Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton järjestämä näytelmäkilpailu voitiin järjestää ajanmukaisissa ja siisteissä tiloissa. Aina vuoteen 1956 saakka Nuorisoseuran kesäjuhlat olivat olleet paras tilaisuus urheilullisten avujen osoittamiseen seurassa. Mainittuna vuonna seura luopui varsinaisesta urheilutoiminnasta, mitä puolestaan Lopen Pojat lähti kehittämään ja viemään eteenpäin.
1961-1970
Koko 60-luvun ajan Stormin kylä eli vilkasta aikaa. Vipinää koko kylälle toi Tyrvään kunnan kansalaiskoulu, joka toimi, paitsi Stormin koululla, myöskin rukoushuoneella, ja Nuorisoseurantalolla. Lähes koko vuosikymmenen ajan osa talosta olikin vuokrattuna Tyrvään kunnalle, mistä johtuen seuran oma toiminta viettikin hiljaiseloa. Seuran talouden kannalta vuokrauksella oli merkittävä etu: Talon kunnostusta varten otetut pankkilainat saatiin kuitatuksi. Kun sitten vuosikymmenen loppupuolella puulämmitys vaihdettiin öljyllä toimivaksi, uuta lainaa ei silloin tarvittu.
Vuosikymmenen alkupuoli oli ollut taloudellisesti kireää aikaa. Toki voitiin sentään myöntää 3.000 markan avustus Stormin koulupiirin sankarivainajien muistolaattaa varten. Heti 1960-luvulle siirryttäessä seura johtokunnalle tuli anomus vanhan kuusiaidan hävittämisestä ”liikennettä haittaavana ja loppuun kuluneena”. Johtokunta ei ollut aidan kaatamista vastaan, mutta jätti lopullisen päätöksen ns.”vanhoille parroille”, jotka kuuleman mukaan olivat aidan pystyttäneetkin. Vanhojen partojen” päätöksestä pöytäkirjamerkintää ei löydy. Mutta koska aita on pystyssä edelleenkin, päätös on ollut kielteinen. Tai sitten asia on vasta tulossa käsittelyyn.
Toiminnallisesti vaisuhkosta vuosikymmenestä huolimatta osallistuttiin Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton järjestämille laulujuhlille, kesäjuhlat järjestettiin lähes vuosittain, iltamia järjestettiin ja näyttämö-ja tanhutoimintakin jatkuivat melko vilkkaina. Näytelmällä ”Lossi” seura osallistui Satakunnan Nuorisoseurain Liiton järjestämään näytelmäkilpailuun. Koko seuran toiminnan ajan jatkunut kotiseututyö jatkui. Kotiseutukurssin muodossa.
1971-1980
1970-luvulle siirryttäessä Stormin Seukku oli jälleen kokonaan omassa käytössä ja koko vuosikymmenen ajan talo oli ahkerassa käytössä ja seuran toiminta vilkasta, mikä näkyi myös koko lähiseudulla. Seuran tanhuryhmä harjoitteli ahkerasti ja oli mukana mm. Pispalan Sottiisissa, Seinäjoen Suvipäivillä ja Sata-Häme Soi -juhlilla Ikaalisissa. Seura oli myös mukana Pitäjien Parhaat -kilpailussa. Näytelmäryhmän aikaansaannoksia oli mm. Näytelmät Hattuni ripustan naulaan, Taitaa kohta räjähtää, Ujon miehen kosinta, Kun meidän kaivosta vesi loppui ja Tupaantuliaistanssit. Näytelmiä esitettiin, paitsi omalla talolla, myös mm. Sastamalakodissa ja Hopun vanhainkodissa. Kerhotoiminta oli vilkasta, oli iltamia, retkiä,haasteotteluita. Kylän nuorille perustettiin oma Kalevan Nuorten kerho. Kylälle vuosikymmen merkitsi kasvua ja kuihtumista. Seudulla pitkään jatkunut koeporaustoiminta johti kaivoksen avaamiseen ja rikastamon perustamiseen vuonna 1974. Samoihin aikoihin aloitti kalanjalostustehdas toimintansa seudulla. Mutta vastaavasti kylällä pitkään toiminut Lopen-Salon Osuusmeijeri sulautui Tyrvään Osuusmeijeriin ja myöhemmin toiminta loppui kokonaan.
1981-1990
Uusi vuosikymmen toi entistä vaativampana esille Seukun kunnostuksen ajan vaatimaan kuntoon. Työhön ryhdyttiin tarmolla, mutta ei suinkaan ensimmäisenä sorkkaraudoin, kirvein ja vasaroin. Ensin oli varmistettava korjausremontin taloudellinen puoli. Ja niin ryhdyttiin rahakeräykseen. Oli iltamia, myyjäisiä, ostettiin koivurankoja, hakattiin haloiksi ja myytiin. Järjestettiin huutokauppa, suoritettiin rahankeräys, samoin tukkikeräys. Monien keräysten jälkeen päästiin itse korjaustöihin kesällä -85, jolloin talo maalattiin ulkoapäin. Samoin talo sai uuden huopakatteen. Seuraavana talvena alkoi sisäremontti. Niiden edistyessä talon keittiö sai aivan uuden ilmeen,samoin ravintola. Näkyvimmin muutokset huomaa kuitenkin heti sisään astuessaan. Eteisen vieressä sijainneen rähjäisen varaston tilalle ovat tulleet ajanmukaiset WC-tilat niin naisille kuin, myös miehille. Myös talon lämmitysjärjestelmä uusittiin. Remonttia tehtiin pitkään ja hartaasti. Viimein kuitenkin, vuoden 1988 ensi päivinä urakka oli lähes lopuillaan ja tupaantuliaisia vietettiin, lopenkulmalaisille tuttuun tapaan, iltamien merkeissä. Vuosikymmenen alussa lopenkulmalaiset olivat mukana nuorisoseurojen aluejärjestön yhteisessä näytelmässä Lottopotti, mitä esitettiin mm. Emmanmäessä. Koko korjauksen ajan näyttämötoiminta oli lähes pysähdyksissä, mutta pian remontin jälkeen virisi jälleen uudelleen. Näytelmän Isyysloman näkivät paitsi monet lopenkulmalaiset, jälleen Sastamala kodin asukkaat.
1991-
Mitä sitten viimeinen vuosikymmen on merkinnyt nuorisoseuralle ja Stormin seudulle. Pankit ovat lopettaneet, samoin posti ja kaupoista toinen. Koulu jatkaa ja laajenee, nuorisoseuran talo, Stormin Seukku on jälleen myönteisellä tavalla ollut muutoksen kourissa. Vuosikymmenen vaihteen tienoilla Talolla tehtiin historian kallein korjaus. Talon uudeksi katteeksi tuli galvanoitu pelti, Talo sai uuden ulkomaalin, näyttämön alakerta uusittiin kokonaan, sähköjohdot uusittiin, kylmiö asennettiin,eristystä parannettiin ja pihamaata kunnostettiin. Korjaustoimenpiteiden ansiosta talon ulkopuolinen käyttö on lisääntynyt ilahduttavasti. Myös toiminta on jossain määrin uudistunut: Perinteisten tanssien lisäksi on tullut karaoke-iltoja, tex-mex-iltoja ja rivitanssiharjoituksia. Myös kerhotoiminta on taas virinnyt, Markkoja ja euroja on kerätty seuran kassaan uudenlaisella kioskitoiminnalla. Vuosien aikana toimintamuodot ovat vaihtuneet melkoisesti, mutta on toki pysyvääkin. Iltamat ovat kuuluneet ohjelmistoon seuran perustamisesta saakka. Myös Lopenkulman Rukoushuoneyhdistyksen kanssa vuorovuosin järjestettävillä äitienpäiväjuhlilla on vuosikymmenten perinne.
Hyvä nuorisoseuraväki. Jo 100 vuoden ajan seuramme on luonut mahdollisuuden lukemattomille harrastajille ja harrastuksille. Seura on antanut jäsenilleen mahdollisuuden monin tavoin toteuttaa itseään ja kehittää omia kykyjään. Osoituksena onnistumisesta nuorisoseuratyössä on ne monet palkinnot ja kunniakirjat, mitä seuramme eri kilpailuissa on vuosien aikana saanut. Aina ei olla onnistuttu. Toiminta on ollut aaltoilevaa, eikä se aina ole vastannut nuorten odotuksia. Välillä on käyty pohjalla, mutta aina sieltä on noustu. Onnistumisen vuosina seuran rikkaus on ollut innokkaat, innostavat ja asiansa osaavat ohjaajat ja vetäjät. Heidän panoksensa on ollut ratkaiseva. Uudelle vuosisadalle siirryttäessä voimme vain toivoa nuorekkaalle seuralle innokkaita ohjaajia. Onnea ja kaikkea hyvää heidän työlleen.
